Itä-Suomen hovioikeus katsoi 17.9.2015 antamassaan ratkaisussa, ettei työnantajalla ollut asiallista ja painavaa syytä eikä TSL 7 luvun 3 §:ssä mainittuja taloudellisia ja tuotannollisia perusteita muuttaa yksipuolisella päätöksellä kantajan työsuhdetta osa-aikaiseksi tilanteessa, jossa työnantaja oli palkannut ennen osa-aikaistamista ja osa-aikaistamispäätöksen tekemisen jälkeen uutta työvoimaa samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin.
Hovioikeus myös katsoi, ettei kantajan oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ollut rauennut, kun hän oli irtisanonut eikä purkanut työsopimuksensa 27.5.2013 eli yli 14 päivää hänelle 28.2.2013 ilmoitetun työsuhteen osa-aikaistamisen jälkeen ja ajankohtana, jolloin osa-aikaistaminen ei vielä ollut tullut voimaan. Kantajan oikeutta työsopimuslain mukaiseen korvaukseen työnantajan menettelyn johdosta ei siten voitu evätä. Työnantaja oli velvollinen suorittamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä TSL 12:2 §:n mukaan, eikä TSL 12:1 §:n mukaan.
Kantajaa oli myös kohdeltu hänen ikänsä perusteella yhdenvertaisuuslain tarkoittamalla tavalla syrjivästi, minkä vuoksi hänellä oli oikeus yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.
Yhtiön katsottiin myös menetelleen huolimattomasti laiminlyödessään yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut, minkä johdosta kantajalla oli oikeus myös yhteistoimintalain mukaiseen hyvitykseen.
(Eri miel. / Vailla lainvoimaa 23.9.2015)
Toimimme kyseisessä asiassa työntekijän avustajana. Ratkaisua käsittelevä uutisointi edilexissä EDILEX laiton osa-aikaistaminen